Kansalaisten ääntä ei kuunneltu opetuslautakunnassa

Syksyn politiikka on keskittynyt hyvin vahvasti koulujen lakkautuspäätöksiin. Tänään tuli vastaan prosessin ensimmäinen päätepiste. Opetuslautakunta sanoi äänestyksen jälkeen koulujen lakkautuksille kyllä ja hävisimme vastaesityksemme kanssa äänin 12-5.

Olen päässyt tämän syksyn aikana politiikan ja kansalaisvaikuttamisen ytimeen. Viestien, tapaamisten ja erilaisten keskustelujen määrä on ollut valtava. Aikaa se on vienyt. Mutta on tullut tunne, että aktiivisten kansalaisten kautta me todella voimme olla kaupunkilaisten edustajina opetuslautakunnassa ja valtuustossa, emme toimi pelkästään yhden näkökulman, eli virkamiesesitysten varassa.

Olisin toivonut, että kaikki opetuslautakunnan jäsenet olisivat antautuneet kansalaiskeskustelulle täysillä ja toteuttaneet tehtäväänsä asukkaiden valitsemana edustajana, heidän äänenään päätöksenteossa. Nyt moni päättäjä pisti päänsä pensaaseen, kieltäytyi kuuntelemasta ja toivoi, että tapaus menisi ohi mahdollisimman vähin vahingoin.

Kun tapaukseen tutustui tarkemmin, oli pakko nähdä, että lakkautuksia ei näillä tiedoin ole järkeä tehdä. Saavutettavat euromääräiset säästöt ovat lapsille koituviin haittoihin nähden minimaaliset, haitat isommat kuin meille on uskoteltu.

Teimmekin opetuslautakunnan toisen vihreän jäsenen Vaulan kanssa vastaehdotuksen, johon saimme mukaan Perussuomalaiset ja Vasemmistoliiton edustajat. Vastaesitys ei ollut radikaali, koska toivomme todella, että myös suuremmista ryhmistä olisimme saaneet joitakin esityksemme taakse. Niin ei lopulta käynyt. Ryhmäpaine pakotti demarit ja kokoomuksen äänestämään virkamiesesityksen puolesta, vaikka meidän esityksemme oli laadittu niin, että Vantaan kuuluisa talous- ja velkaohjelmakaan ei olisi esityksemme takia kärsinyt naarmuakaan.

Vastaesityksessä ehdotettiin, että päätökset, jotka tulisivat joka tapauksessa voimaan vasta vuonna 2016, tehtäisiin vasta kunnollisen ja laajan selvitystyön jälkeen. Kun säästöjä etsittäessä on lähdetty etsimään sopivia lakkautettavia kouluja, on tuijotettu tiettyjä hyvin kapeasti määriteltyjä numeroita. Kuinka monta oppilasta per neliömetri mahtuu koulutiloihin? Kuinka monta euroa menee siivoukseen? Mutta koulu ei ole vain neliömetrejä, eikä opetustilan laatua voi päätellä siivouskuluista. Hyvän kouluopetuksen järjestämiseen liittyy myös fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Esitimme, että tehdään laaja ja monipuolinen selvitys, jossa otetaan huomioon neliömetrien lisäksi koulujen kuntokartoitukset ja tärkeät opetuksen laatuun liittyvät tekijät. Selvitys tuotaisiin laajaan tarkasteluun sekä kansalaisille että päättäjille. Vasta kunnollisen keskustelun jälkeen katsottaisiin, mitä kouluja kannattaa lakkauttaa, jos mitään, ja minne tarvitsee mahdollisesti rakentaa uusia kouluja. Kyseessä on yksi iso kokonaisuus, joka tulisi päättää kokonaisuutena.

Lisäksi toivoimme huomioitavaksi sen, että Vantaan oppilasmäärä kasvaa tuhansilla seuraavien vuosien aikana. Jos nyt rakenteilla olevien koulurakennusten lisäksi muita uusia kouluja ei rakenneta, ja vaikka mitään ei lakkauteta, tiivistyy tilankäyttö silti nykyiseen verrattuna niin paljon, että oppilasta kohden laskettava säästö on muutamien vuosien kuluttua kokonaisuutena jo viisi miljoonaa euroa vuodessa. Jos haluaisimme pitää yllä nykyistä tilaväljyyttä, joutuisimme rakentamaan seuraavien 10 vuoden aikana useita koulurakennuksia. Kun ne jätetään rakentamatta, säästetään kymmeniä miljoonia. (Vastaesityksen muotoilu tarkemmin täällä: http://www.riikkaastrand.net/2013/10/15/vastaesitys-opetuslautakunnan-kokouksen-koulujen-lakkauttamiseen/

Aktiivisten kansalaisten ansiosta moni asia selkeni parin lakkautuspäätöstä edeltävän kuukauden aikana ja sivistysviraston tekemä ehdotus alkoi näyttää hyvin kapein perustein laaditulta. Haluankin esittää vielä suuret kiitokseni kaikille aktiivisille vantaalaisille, jotka käyttivät yökausia selvitystyöhön etsiessään taustatietoja päätösesitykseen liittyen ja järjestivät tapahtumia – viimeisimpänä upean mielenosoituksen tänään kaupungintalolla. Teitte todellakin parhaanne. Taistelu jatkuu vielä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa loppusyksyllä.

Kouluja voi puolustaa olematta populisti

En voi olla ärsyyntymättä tavasta, jolla Vantaan demarit ja kokoomus yrittävät kääntää koulujen lakkauttamista vastustaneet vastuuttomiksi populisteiksi. Samalla on todella surullista, että äänten kalastelu on ainut peruste, mitä tämä porukka voi kuvitella syyksi kuunnella asukkaiden ääntä ja tuoda sitä esiin päätöksenteossa.

Tämä blogiteksti on samalla viesti, jonka lähetin Vantaan kh:n jäsen Esko Rannolle vastauksena hänen blogiinsa http://eskoranto.valtuutettu2012.fi/2013/10/24/vantaan-koulusaastot-toteutettiin-viisaasti/

Hei Esko,

luin blogitekstisi liittyen koulujen lakkautuksiin ja halusin vastata omalta osaltani esittämiisi syytöksiin, joiden mukaan ”vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset valitsivat tässä asiassa populistisen irtopisteiden keräämistaktiikan vastustamalla uudistusta, vaikka hyvin tiesivät ettei parempaa talousraamiin mahtuvaa päätöstä mitenkään voi tehdä. Osa vihreistä ja perussuomalaisista kannatti käsitykseni mukaan alunperin kouluverkon uudistamista, mutta irtopisteiden keräämisinto vei voiton”.

*

Tämä ei pidä paikkaansa. Suhtauduin kyllä aluksi myötämielisesti periaatteeseen ”säästetään seinistä”, mutta prosessin kuluessa tulin pitkällisen ja perusteellisen asiaan perehtymisen jälkeen tulokseen, että tämä päätös ei pitkällä jänteellä tule säästämään rahaa. Lyhyelläkin jänteellä säästöt ovat haittoihin nähden pienet. Mielestäni käsityksesi, jonka mukaan koulumatkan pituus on ainoa asia, jolla on merkitystä lakkautuspäätöksiin, on aika erikoinen.

*

Omat syyni vastustaa koulujen lakkautuksia kiteytyvät muutamaan kohtaan. 1) Vantaan lyhytnäköinen ja näköalaton politiikka, jossa lähiöitä jatkuvasti kurjistetaan entisestään 2) Hakunilan alueen lasten tarvitsema erityinen tuki, johon Hevoshaalla on erityisen hyvä osaaminen 3) mahdolliset sisäilmaongelmat, joita on kouluissa, jonne Tuomelan koulun lapset siirretään 4) koulujen lakkauttamisen kautta merkittävästi vähentyvät lähiliikuntapaikat 5) tapa, jolla lakkautuspäätöksen puskettiin läpi ilman kunnollista ja avointa koko kouluverkkoa koskevaa selvitystä 6) älyvapaat laskelmat ”säästöistä”

*

1)

Valtuutettuna pidän hyvin lyhytnäköisenä kaupungin nykyistä linjaa, jossa kaupungin talouteen suhteutettuna hyvin pieniä säästöjä tehdään sieltä täältä lähiöitä kurjistaen ja siten ihmisten arkea vaikeuttaen ja yhteisöllisyyttä murentaen. Tällainen politiikka ei tee Vantaasta elinvoimaista kaupunkia, vaan se kurjistaa sitä ja ajaa ihmisiä muuttamaan muualle. Lisäksi näistä leikkauksista Vantaa saa jatkuvasti niin huonoa julkisuutta, että vain harva haluaa enää muuttaa Vantaalle. Vantaa saakin muuttovoittoa enää vain ulkomailta, mikä osoittaa että huono maine on alkanut tehdä tehtäväänsä. Itse uskon, että Vantaalle olisi taloudellisestikin paljon järkevämpää pitää yllä elinvoimaista kaupunkia. Se maksaisi vuodessa ehkä noin miljoona euroa enemmän, mutta hyvä imago ja tyytyväiset kaupunkilaiset toisivat panoksen moninkertaisena takaisin.

*

2)

Olen huolissani Hevoshaan koulun lakkauttamisen seurauksista Hakunilan alueen lapsille ja nuorille. Näin siksi, että Hakunilan alue on, kuten tiedämme, hyvin monikulttuurinen ja täynnä eri tavoin tukea tarvitsevia lapsia. Olen itse asunut vastaavalla alueella teini-ikäni Espoon Suvelassa. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että toimiva peruskoulu on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Ja toisaalta huonosti toimiva peruskoulu ei siihen pysty. Koulu jota Suvelassa kävin, oli jälkimmäinen. Todella heikkotasoinen koulu, jonne ei hyviä opettajia saanut vaikean oppilasaineksen vuoksi houkuteltua. Omalta lähes 30 oppilaan luokaltani vain 3 meni lukioon peruskoulun jälkeen. Yksi luokkakavereistani kuoli huumeisiin pian peruskoulun päätyttyä eivätkä monien muidenkaan kohtalot ole kehuttavia. Jos peruskoulu olisi tarjonnut yhteisöllisyyden kokemuksia, hyvää opetusta, onnistumisen kokemuksia… olisi nuorten kohtalot voineet olla toisenlaisia.

*

Hakunilassa on tällä hetkellä suht hyvä tilanne. Tasapainoisen tilanteen yksi kulmakivistä on Hevoshaan koulu ja siellä tehty edistyksellinen työ monimuotoisen oppilasaineksen tukemiseksi ja yhteisöllisyyden rakentamiseksi neuvolasta alkaen. Nyt ollaan siis lakkauttamassa alueen parasta ja suurinta koulua, joka sijaintinsa puolesta vielä tarjoaa tosi hyvät mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen koulupäivän sisällä, mikä on tärkeää varsinkin sen kaltaiselle energiselle oppilasjoukolle, jota Hakunilassa asuu. Itse uskon, että Hevoshaan koulu pystyy olemassaolollaan tukemaan lapsia ja perheitä sen verran vahvasti, että se estää kymmenien oppilaiden ajautumisen syrjäytymisen polulle. Ja toisaalta sen lakkauttaminen lisää vahvasti alueen lasten syrjäytymisvaaraa.

*

3)

Koulujen sisäilmaongelmista onkin puhuttu jo paljon. On selvää, että säästöt kääntyvät moninkertaiseksi laskuksi kaupungille, jos lakkautusten jälkeen jonkin koulun sisäilmaongelmat räjähtävät käsiin, eikä ylimääräistä tilaa enää ole. On hyvin riskialtista tiivistää lapset niin tehokkaasti, että ei ole yhtään varaa tiivistykseen siinä vaiheessa, jos jossakin koulussa tulee ongelmia. Etenkin kun monissa niissä kouluissa on havaittu ongelmia, johon Tuomelan lapsia ollaan siirtämässä.

*

4)

Yksi vähälle huomiolle jäänyt tärkeä koulujen lakkautuksista seuraava haitta on liikuntaharrastusmahdollisuuksien merkittävä väheneminen alueilla. Koulujen salit ovat tärkeimpiä lähiliikuntapaikkoja ja ne ovat jatkuvasti täynnä iltakäyttäjiä. Mihin he siirtyvät harrastamaan? Eivät välttämättä minnekään. Kaikkien koulujen salien iltavuorot ovat jatkuvasti täynnä eikä niissä tiivistämisen varaa ole. Harrastusmahdollisuudet yksinkertaisesti vähenevät.

*

5)

Opetuslautakunnan jäsenenä ihmettelen suuresti sitä tapaa, jolla lakkautukset on valmisteltu. Sen sijaan, että meille toimitettaisiin laaja selvitys, jossa tuodaan esiin eri vaihtoehtoja, koulujen tunnuslukuja ja kuntoselvityksiä, erityisopetuksen järjestämistapoja tiiviimmässä kouluverkossa, kerrottaisiin suunnitelmat myös uusista rakennettavista kouluista jne, meille esitellään vain yksi vaihtoehto kahden koulun lakkauttamisesta sekä kerrotaan että joku mystinen laaja selvitys ”on kyllä tehty”. Mutta miksei sitä esitellä meille, jotta voisimme tehdä perustellun päätöksen? Tästä syystä vaadimme opetuslautakunnalle esittelemässämme vastineessa kunnollista kouluverkkoselvitystä ja päätösten tekemistä vasta sen jälkeen.

*

6)

Säästölaskelmat ovat monin tavoin lievästi sanottuna erikoisia. Yksi esimerkki: eikö ole jo pelkästään taloudellisista perusteista katsoen outoa, että jotta saisimme koulun alta tontista 3,5 miljoonaa euroa, meidän on purettava iso, hyväkuntoinen koulu, jonka arvo on moninkertainen suhteessa siihen euromäärään, mitä kaupunki saa tontista? Ja samaan aikaan ympärillä on tyhjiä tontteja, jotka voisi myydä ilman, että samalla hukataan kaupungin omaisuutta miljoonien eurojen edestä?

*

*

Pidän todella ikävänä sitä, että blogissasi syytät meitä Vihreitä, jotka olemme käyttäneet kymmeniä tunteja vapaa-ajastamme tapausten taustojen kaivamiseen, äänien kalastelijoiksi. Me teimme päätöksen vastustaa lakkautuksia vasta kun olimme tutustuneet asiaan hyvin perinpohjaisesti ja ainakin omalta kohdaltani perusteluni ovat laajat. Perusteita koulujen puolesta on niin paljon, että tässäkään pitkässä selostuksessa en saa kerrottua kaikkea oleellista, mitä aiheeseen liittyy.

*

Yksikään perusteistani vastustaa lakkautuksia ei liity äänten kalasteluun. Olen aikanani tehnyt pyhän päätöksen, että siinä vaiheessa kun muutun poliitikoksi, jonka peruste ajaa jotain asiaa on äänien keruu, lopetan poliittisen urani siihen paikkaan. Sen päätöksen aion pitää. Teen päätökset vain ja ainoastaan sen perusteella, minkä katson olevan Vantaalle ja sen asukkaille pitkällä tähtäimellä parhaaksi.

*

*

Ystävällisin terveisin,

*

Riikka Åstrand

valtuutettu

opetuslautakunnan jäsen

Vihreän valtuustoryhmän pj.

+0,5% pelastaisi Vantaan kriittisimmiltä leikkauksilta

Vantaan kaupunginvaltuuston syksyn budjettineuvottelukausi alkaa käytännössä tänään, kun valtuustolle esitellään virkamiehistön laatima ehdotus ensi vuoden talousarvioksi. Vantaan talous on tiukilla, sen tietää tässä vaiheessa varmaan jokainen suomalainen joka on vähänkään seurannut mediaa viime vuosina. Kuitenkaan kaupungin tulojen lisääminen veroprosentin noston kautta ei ole noussut juurikaan keskusteluun.

Jos Vantaalla nostettaisiin veroprosenttia 0,5 prosenttiyksikköä, saisimme kaupungille 20 miljoonaa lisää tuloja vuodessa. Mitä sillä voitaisiin tehdä? Esimerkiksi perua koulujen lakkautussuunnitelmat, lisätä useita terveyskeskuslääkäreitä, perhetyöntekijöitä ja mielenterveyshoitajia, pitää omaishoidontukea järkevällä tasolla, perua lukioiden kurjistamissuunnitelmat. Vaikka toteuttaisimme nämä kaikki, voisimme silti kohdistaa puolet tuloista, eli 10 miljoonaa velanoton vähentämiseen.

Veron korotus tarkoittaisi 11 euron kuukausittaista lisälaskua keskituloiselle vantaalaiselle. Vähävaraisimmille ei lisämenoa koituisi. Suurin osa asukkaista maksaisi mielellään pikkaisen enemmän veroja, jos se takaisi paremmat peruspalvelut. Miksi kukaan muu Vantaan valtuustossa istuva puolue kuin Vihreät ei kuitenkaan kannatta yksimielisesti veron korotusta?

Tämän tästä esiin nousee tiettyjä perusteita, jotka eivät kuitenkaan oikein kestä tarkempaa tarkastelua:

1.väite: ”Veron korotus hukkuisi kaupungin pohjattomaan kaivoon”

Miksi niin kävisi? Menevätkö kaikki kuntaverot johonkin pohjattomaan kaivoon ja jos näin on, pitäisikö kuntaveron maksu kokonaan lopettaa? Jos kuitenkin on niin, että muillakin kuntaverotuotoilla kustannetaan peruspalveluita, eikö veron korotuksen kautta saatavilla miljoonilla yhtä hyvin voisi kattaa peruspalveluita? Eikö lisätuloilla voitaisi sovitusti kustantaa juuri niitä palveluita, jotka muuten jäisivät leikkurin alle?

2. väite: ”Vantaasta tulee kriisikunta, jos se nostaa veroprosenttia”

Tämä on yksinkertaisesti epätotta. Vantaan veroprosenttia on mahdollista nostaa vielä 0,87 prosenttiyksikköä ilman että kriisikuntakriteerit täyttyvät. Mikäli useat muut kunnat nostavat veroprosenttiaan ensi vuonna, kuten hyvin todennäköisesti tapahtuu, myös kriisikuntakriteerinä toimiva veroprosenttitaso nousee entisestään.

3. väite: ”Veronkorotus ei ole järkevää, koska se estää meitä muovaamasta palveluita kustannustehokkaammiksi”

Tällainen ajattelu voi olla hyväksi monessa kunnassa, jossa säästötalkoita vasta aloitellaan. Vantaalla karsimista ja virtaviivaistamista on kuitenkin tehty jo vuosien ajan ja muun muassa perusopetus toteutetaan oppilasta kohden halvemmalla kuin muissa isoissa kaupungeissa. Vantaan tilanteeseen syvällisesti perehtynyt kovapintainen konsultti tunnusti keväällä valtuustolle, että Vantaan palveluista on kaikki liha karsittu ja ollaan ns. luilla. Enää ei voida karsia palvelun laadun olennaisesti kärsimättä.

4. väite: ”Ihmiset eivät halua muuttaa Vantaalle, jos täällä on muita korkeampi veroprosentti”

Suurimmalle osalle kuntalaisista olennaisesti veroprosenttia tärkeämpää ovat hyvin toimivat peruspalvelut. Väittäisin, että iso osa ei edes tarkista kunnan veroprosentin tasoa muuttoa pohtiessaan. Vantaan maineelle on paljon vahingollisempaa jatkuvat leikkaamis- ja kurjistamisuutiset kuin muita hieman korkeampi veroprosentti. Sitä paitsi, suurimmassa osassa Uudenmaan kuntia on korkeampi veroprosentti kuin Vantaalla.

Vantaan nykytilanteessa valtuuston on järkevintä syksyn budjettineuvotteluissa toteuttaa lyhytnäköisten leikkausten sijaan pieni veronkorotus ja siten pitää kiinni palveluiden laadusta. Tämä tulee olemaan Vihreän ryhmän linja syksyn neuvotteluissa.