sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Vantaan talouspaniikki 2: KULTTUURIPALVELUITA EI TARVITSE AJAA ALAS

Jatkan eilisessä blogissa aloittamaani pohdintaa Vantaan talouskriisiin tarjotuista ratkaisuista.
Muun ohessa esityksessä ehdotetaan leikattavaksi isosti Vantaan kulttuuripalveluilta.


Olen huolestunut mm. avustusten vähentämisistä ja
yleisestä kulttuuritoiminnan vähentämisestä.Talous- ja velkaohjelmassa näillä
toimilla on tarkoitus säästää yhteensä n. 350 000 euroa. Vantaalla
kulttuuri on jo valmiiksi ajettu alas. Ei ole mitään korskeaa
kaupunginteatteria, josta voisi säästää, vaan kulttuuri näkyy paljolti
ihmisten arjessa ja toiminnan leikkaukset koskevat ihan tavallisia
kaupunkilaisia, mm. koululuokkia. Toimet tulevat iskemään rajusti mm.
taiteen perusopetuksen avustuksiin, mikä johtaa suoraan jo valmiiksi
korkeiden harrastusmaksujen korottamiseen.

Ehdotan, että jotta vältymme näiltä säästöiltä, lakkautamme kaupungin
tuen oopperalle. Kaupunki tukee tällä hetkellä Kansallisoopperaa 500
000 eurolla vuodessa. Se on Vantaan koko kulttuuribudjettiin
suhteutettuna hurjan iso summa. Kuitenkin Ooppera on kansallisesti
hyvin tärkeä instituutio, jonka rahoituksen pitäisi tulla valtiolta,
ei Vantaan kaltaisilta kriisikunnilta. Ehtotan siis, että teemme
päätöksen lopettaa tuki kokonaan, jotta teemme siten myös
periaatepäätöksen siitä, ettei kansallisesti merkittävän kulttuurin
ylläpitäminen kuulu yksittäiselle kaupungille, jonka alueella kyseinen
laitos ei edes sijaitse, vaan nimenomaan valtiolle. Valtio siirtää
koko ajan uusia vastuita kunnille, tässä on nyt meidän
mahdollisuutemme lyödä vastapalloon ja velvoittaa valtio hoitamaan
oman tonttinsa.

Kuva Raatikon sivuilta. Raatikko on yksi Vantaan tukemista kulttuuritoimijoista, joiden avustuksiin säästöt tulisivat vaikuttamaan. Raatikko tekee paljon töitä päiväkoti- ja kouluikäisten lasten kanssa ja tuo kulttuurin kaikkien ulottuville.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Vantaan talouspaniikki 1: EI SÄÄSTÖJÄ ERITYISOPETUKSESTA!

Vantaalla on päällä pahanlaatuinen talouspaniikki. Kaupungin johto julkaisi 10.5. Vantaan kaupungin tasapainoittamis- ja velkaohjelman, jossa vedetään alas lähes kaikki sellainen toiminta, joka ei ole lakisääteisesti pakko Vantaan toimesta järjestää. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. kouluavustajien määrän vähentämistä 100:lla ja lastensuojelusta nipistämistä jopa miljoonalla eurolla. Tämänkaltaiset toimet ovat pitkällä tähtäimellä täyttä hölmöläisen hommaa ja johtavat pahoinvoinnin kasvuun ja yhä korkeampiin kustannuksiin, kun kaupunki joutuu tekemään muutaman vuoden kuluttua kalliita korjaavia toimenpiteitä ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan. 


Vantaalla hyväksyttiin juuri muutama kuukausi sitten uusi koulutuspoliittinen linjaus, jonka mukaan lähes kaikki erityisoppilaat siirretään lähikouluihinsa. Tämän läpiviemiseksi luvattiin myös kouluavustajien ja muiden resurssien siirtämistä lähikouluihin, ja tämä onkin järjestelmän toimimisen ehdoton edellytys. Vain puoli vuotta uudistuksen läpiviennin jälkeen ollaan kuitenkin vetämässä mattoa resurssilupausten alta lopettamalla sadan kouluavustajan työsuhde. Tämähän on aivan käsittämätöntä toimintaa! 


Itse vastustin uudistusta alunperinkin erityiskouluissa opiskelevien erityisoppilaiden osalta. Haluaisin säilyttää Vantaalla tällä hetkellä toimivat erityiskoulut entisen kaltaisina. Tässä perusteluni: Siinä vaiheessa, kun oppilas on siirretty erityiskouluun, on hänen tilanteensa lähikoulussa tullut sellaiseen pisteeseen, ettei muuta vaihtoehtoa ole ollut. Erityiskouluun ei siirretä vähäisin perustein. Näiden oppilaiden osalta ei puhuta pienistä oppimisvaikeuksista tai ylivilkkaudesta, vaan todellisista haasteista, joita normaalissa kouluympäristössä ei voida ratkaista. Moni erityiskoulun oppilas ei ole neljänteen luokkaan mennessä oppinut lukemaan edes pienessä erityisluokassa. Toisilla on niin pahoja käytöshäiriöitä, että heidät pystytään rauhoittamaan vain kutsumalla ambulanssi paikalle. Voitte kuvitella, mitä tapahtuu, kun nämä oppilaat siirretään 25 oppilaan luokkiin ilman kouluavustajan apua. Siitä kärsivät niin erityisoppilas kuin muukin luokka. Erityisoppilaiden osalta kyse on myös turvallisen sosiaalisen yhteisön menettämisestä. Monille erityisoppilaille erityiskoulun tarjoama yhteisö on ensimmäinen kerta, kun he voivat kokea olevansa samalla viivalla muiden kanssa, eivätkä tule kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi. He saavat kavereita ja voivat myös siksi paremmin kuin lähikoulussaan.


Jos Vantaalla ei pidetä kiinni lupauksesta säilyttää erityisopetuksen resurssit ennallaan, kun erityisoppilaat siirretään lähikouluihin, tulee myös linjaveto erityiskoulujen lakkauttamisesta peruuttaa.


Kuva mtv3.fi-sivulta, artikkelista: Erityisoppilaiden määrä on tuplaantunut