Kansalaisten ääntä ei kuunneltu opetuslautakunnassa

Syksyn politiikka on keskittynyt hyvin vahvasti koulujen lakkautuspäätöksiin. Tänään tuli vastaan prosessin ensimmäinen päätepiste. Opetuslautakunta sanoi äänestyksen jälkeen koulujen lakkautuksille kyllä ja hävisimme vastaesityksemme kanssa äänin 12-5.

Olen päässyt tämän syksyn aikana politiikan ja kansalaisvaikuttamisen ytimeen. Viestien, tapaamisten ja erilaisten keskustelujen määrä on ollut valtava. Aikaa se on vienyt. Mutta on tullut tunne, että aktiivisten kansalaisten kautta me todella voimme olla kaupunkilaisten edustajina opetuslautakunnassa ja valtuustossa, emme toimi pelkästään yhden näkökulman, eli virkamiesesitysten varassa.

Olisin toivonut, että kaikki opetuslautakunnan jäsenet olisivat antautuneet kansalaiskeskustelulle täysillä ja toteuttaneet tehtäväänsä asukkaiden valitsemana edustajana, heidän äänenään päätöksenteossa. Nyt moni päättäjä pisti päänsä pensaaseen, kieltäytyi kuuntelemasta ja toivoi, että tapaus menisi ohi mahdollisimman vähin vahingoin.

Kun tapaukseen tutustui tarkemmin, oli pakko nähdä, että lakkautuksia ei näillä tiedoin ole järkeä tehdä. Saavutettavat euromääräiset säästöt ovat lapsille koituviin haittoihin nähden minimaaliset, haitat isommat kuin meille on uskoteltu.

Teimmekin opetuslautakunnan toisen vihreän jäsenen Vaulan kanssa vastaehdotuksen, johon saimme mukaan Perussuomalaiset ja Vasemmistoliiton edustajat. Vastaesitys ei ollut radikaali, koska toivomme todella, että myös suuremmista ryhmistä olisimme saaneet joitakin esityksemme taakse. Niin ei lopulta käynyt. Ryhmäpaine pakotti demarit ja kokoomuksen äänestämään virkamiesesityksen puolesta, vaikka meidän esityksemme oli laadittu niin, että Vantaan kuuluisa talous- ja velkaohjelmakaan ei olisi esityksemme takia kärsinyt naarmuakaan.

Vastaesityksessä ehdotettiin, että päätökset, jotka tulisivat joka tapauksessa voimaan vasta vuonna 2016, tehtäisiin vasta kunnollisen ja laajan selvitystyön jälkeen. Kun säästöjä etsittäessä on lähdetty etsimään sopivia lakkautettavia kouluja, on tuijotettu tiettyjä hyvin kapeasti määriteltyjä numeroita. Kuinka monta oppilasta per neliömetri mahtuu koulutiloihin? Kuinka monta euroa menee siivoukseen? Mutta koulu ei ole vain neliömetrejä, eikä opetustilan laatua voi päätellä siivouskuluista. Hyvän kouluopetuksen järjestämiseen liittyy myös fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Esitimme, että tehdään laaja ja monipuolinen selvitys, jossa otetaan huomioon neliömetrien lisäksi koulujen kuntokartoitukset ja tärkeät opetuksen laatuun liittyvät tekijät. Selvitys tuotaisiin laajaan tarkasteluun sekä kansalaisille että päättäjille. Vasta kunnollisen keskustelun jälkeen katsottaisiin, mitä kouluja kannattaa lakkauttaa, jos mitään, ja minne tarvitsee mahdollisesti rakentaa uusia kouluja. Kyseessä on yksi iso kokonaisuus, joka tulisi päättää kokonaisuutena.

Lisäksi toivoimme huomioitavaksi sen, että Vantaan oppilasmäärä kasvaa tuhansilla seuraavien vuosien aikana. Jos nyt rakenteilla olevien koulurakennusten lisäksi muita uusia kouluja ei rakenneta, ja vaikka mitään ei lakkauteta, tiivistyy tilankäyttö silti nykyiseen verrattuna niin paljon, että oppilasta kohden laskettava säästö on muutamien vuosien kuluttua kokonaisuutena jo viisi miljoonaa euroa vuodessa. Jos haluaisimme pitää yllä nykyistä tilaväljyyttä, joutuisimme rakentamaan seuraavien 10 vuoden aikana useita koulurakennuksia. Kun ne jätetään rakentamatta, säästetään kymmeniä miljoonia. (Vastaesityksen muotoilu tarkemmin täällä: http://www.riikkaastrand.net/2013/10/15/vastaesitys-opetuslautakunnan-kokouksen-koulujen-lakkauttamiseen/

Aktiivisten kansalaisten ansiosta moni asia selkeni parin lakkautuspäätöstä edeltävän kuukauden aikana ja sivistysviraston tekemä ehdotus alkoi näyttää hyvin kapein perustein laaditulta. Haluankin esittää vielä suuret kiitokseni kaikille aktiivisille vantaalaisille, jotka käyttivät yökausia selvitystyöhön etsiessään taustatietoja päätösesitykseen liittyen ja järjestivät tapahtumia – viimeisimpänä upean mielenosoituksen tänään kaupungintalolla. Teitte todellakin parhaanne. Taistelu jatkuu vielä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa loppusyksyllä.

Kouluja voi puolustaa olematta populisti

En voi olla ärsyyntymättä tavasta, jolla Vantaan demarit ja kokoomus yrittävät kääntää koulujen lakkauttamista vastustaneet vastuuttomiksi populisteiksi. Samalla on todella surullista, että äänten kalastelu on ainut peruste, mitä tämä porukka voi kuvitella syyksi kuunnella asukkaiden ääntä ja tuoda sitä esiin päätöksenteossa.

Tämä blogiteksti on samalla viesti, jonka lähetin Vantaan kh:n jäsen Esko Rannolle vastauksena hänen blogiinsa http://eskoranto.valtuutettu2012.fi/2013/10/24/vantaan-koulusaastot-toteutettiin-viisaasti/

Hei Esko,

luin blogitekstisi liittyen koulujen lakkautuksiin ja halusin vastata omalta osaltani esittämiisi syytöksiin, joiden mukaan ”vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset valitsivat tässä asiassa populistisen irtopisteiden keräämistaktiikan vastustamalla uudistusta, vaikka hyvin tiesivät ettei parempaa talousraamiin mahtuvaa päätöstä mitenkään voi tehdä. Osa vihreistä ja perussuomalaisista kannatti käsitykseni mukaan alunperin kouluverkon uudistamista, mutta irtopisteiden keräämisinto vei voiton”.

*

Tämä ei pidä paikkaansa. Suhtauduin kyllä aluksi myötämielisesti periaatteeseen ”säästetään seinistä”, mutta prosessin kuluessa tulin pitkällisen ja perusteellisen asiaan perehtymisen jälkeen tulokseen, että tämä päätös ei pitkällä jänteellä tule säästämään rahaa. Lyhyelläkin jänteellä säästöt ovat haittoihin nähden pienet. Mielestäni käsityksesi, jonka mukaan koulumatkan pituus on ainoa asia, jolla on merkitystä lakkautuspäätöksiin, on aika erikoinen.

*

Omat syyni vastustaa koulujen lakkautuksia kiteytyvät muutamaan kohtaan. 1) Vantaan lyhytnäköinen ja näköalaton politiikka, jossa lähiöitä jatkuvasti kurjistetaan entisestään 2) Hakunilan alueen lasten tarvitsema erityinen tuki, johon Hevoshaalla on erityisen hyvä osaaminen 3) mahdolliset sisäilmaongelmat, joita on kouluissa, jonne Tuomelan koulun lapset siirretään 4) koulujen lakkauttamisen kautta merkittävästi vähentyvät lähiliikuntapaikat 5) tapa, jolla lakkautuspäätöksen puskettiin läpi ilman kunnollista ja avointa koko kouluverkkoa koskevaa selvitystä 6) älyvapaat laskelmat ”säästöistä”

*

1)

Valtuutettuna pidän hyvin lyhytnäköisenä kaupungin nykyistä linjaa, jossa kaupungin talouteen suhteutettuna hyvin pieniä säästöjä tehdään sieltä täältä lähiöitä kurjistaen ja siten ihmisten arkea vaikeuttaen ja yhteisöllisyyttä murentaen. Tällainen politiikka ei tee Vantaasta elinvoimaista kaupunkia, vaan se kurjistaa sitä ja ajaa ihmisiä muuttamaan muualle. Lisäksi näistä leikkauksista Vantaa saa jatkuvasti niin huonoa julkisuutta, että vain harva haluaa enää muuttaa Vantaalle. Vantaa saakin muuttovoittoa enää vain ulkomailta, mikä osoittaa että huono maine on alkanut tehdä tehtäväänsä. Itse uskon, että Vantaalle olisi taloudellisestikin paljon järkevämpää pitää yllä elinvoimaista kaupunkia. Se maksaisi vuodessa ehkä noin miljoona euroa enemmän, mutta hyvä imago ja tyytyväiset kaupunkilaiset toisivat panoksen moninkertaisena takaisin.

*

2)

Olen huolissani Hevoshaan koulun lakkauttamisen seurauksista Hakunilan alueen lapsille ja nuorille. Näin siksi, että Hakunilan alue on, kuten tiedämme, hyvin monikulttuurinen ja täynnä eri tavoin tukea tarvitsevia lapsia. Olen itse asunut vastaavalla alueella teini-ikäni Espoon Suvelassa. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että toimiva peruskoulu on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Ja toisaalta huonosti toimiva peruskoulu ei siihen pysty. Koulu jota Suvelassa kävin, oli jälkimmäinen. Todella heikkotasoinen koulu, jonne ei hyviä opettajia saanut vaikean oppilasaineksen vuoksi houkuteltua. Omalta lähes 30 oppilaan luokaltani vain 3 meni lukioon peruskoulun jälkeen. Yksi luokkakavereistani kuoli huumeisiin pian peruskoulun päätyttyä eivätkä monien muidenkaan kohtalot ole kehuttavia. Jos peruskoulu olisi tarjonnut yhteisöllisyyden kokemuksia, hyvää opetusta, onnistumisen kokemuksia… olisi nuorten kohtalot voineet olla toisenlaisia.

*

Hakunilassa on tällä hetkellä suht hyvä tilanne. Tasapainoisen tilanteen yksi kulmakivistä on Hevoshaan koulu ja siellä tehty edistyksellinen työ monimuotoisen oppilasaineksen tukemiseksi ja yhteisöllisyyden rakentamiseksi neuvolasta alkaen. Nyt ollaan siis lakkauttamassa alueen parasta ja suurinta koulua, joka sijaintinsa puolesta vielä tarjoaa tosi hyvät mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen koulupäivän sisällä, mikä on tärkeää varsinkin sen kaltaiselle energiselle oppilasjoukolle, jota Hakunilassa asuu. Itse uskon, että Hevoshaan koulu pystyy olemassaolollaan tukemaan lapsia ja perheitä sen verran vahvasti, että se estää kymmenien oppilaiden ajautumisen syrjäytymisen polulle. Ja toisaalta sen lakkauttaminen lisää vahvasti alueen lasten syrjäytymisvaaraa.

*

3)

Koulujen sisäilmaongelmista onkin puhuttu jo paljon. On selvää, että säästöt kääntyvät moninkertaiseksi laskuksi kaupungille, jos lakkautusten jälkeen jonkin koulun sisäilmaongelmat räjähtävät käsiin, eikä ylimääräistä tilaa enää ole. On hyvin riskialtista tiivistää lapset niin tehokkaasti, että ei ole yhtään varaa tiivistykseen siinä vaiheessa, jos jossakin koulussa tulee ongelmia. Etenkin kun monissa niissä kouluissa on havaittu ongelmia, johon Tuomelan lapsia ollaan siirtämässä.

*

4)

Yksi vähälle huomiolle jäänyt tärkeä koulujen lakkautuksista seuraava haitta on liikuntaharrastusmahdollisuuksien merkittävä väheneminen alueilla. Koulujen salit ovat tärkeimpiä lähiliikuntapaikkoja ja ne ovat jatkuvasti täynnä iltakäyttäjiä. Mihin he siirtyvät harrastamaan? Eivät välttämättä minnekään. Kaikkien koulujen salien iltavuorot ovat jatkuvasti täynnä eikä niissä tiivistämisen varaa ole. Harrastusmahdollisuudet yksinkertaisesti vähenevät.

*

5)

Opetuslautakunnan jäsenenä ihmettelen suuresti sitä tapaa, jolla lakkautukset on valmisteltu. Sen sijaan, että meille toimitettaisiin laaja selvitys, jossa tuodaan esiin eri vaihtoehtoja, koulujen tunnuslukuja ja kuntoselvityksiä, erityisopetuksen järjestämistapoja tiiviimmässä kouluverkossa, kerrottaisiin suunnitelmat myös uusista rakennettavista kouluista jne, meille esitellään vain yksi vaihtoehto kahden koulun lakkauttamisesta sekä kerrotaan että joku mystinen laaja selvitys ”on kyllä tehty”. Mutta miksei sitä esitellä meille, jotta voisimme tehdä perustellun päätöksen? Tästä syystä vaadimme opetuslautakunnalle esittelemässämme vastineessa kunnollista kouluverkkoselvitystä ja päätösten tekemistä vasta sen jälkeen.

*

6)

Säästölaskelmat ovat monin tavoin lievästi sanottuna erikoisia. Yksi esimerkki: eikö ole jo pelkästään taloudellisista perusteista katsoen outoa, että jotta saisimme koulun alta tontista 3,5 miljoonaa euroa, meidän on purettava iso, hyväkuntoinen koulu, jonka arvo on moninkertainen suhteessa siihen euromäärään, mitä kaupunki saa tontista? Ja samaan aikaan ympärillä on tyhjiä tontteja, jotka voisi myydä ilman, että samalla hukataan kaupungin omaisuutta miljoonien eurojen edestä?

*

*

Pidän todella ikävänä sitä, että blogissasi syytät meitä Vihreitä, jotka olemme käyttäneet kymmeniä tunteja vapaa-ajastamme tapausten taustojen kaivamiseen, äänien kalastelijoiksi. Me teimme päätöksen vastustaa lakkautuksia vasta kun olimme tutustuneet asiaan hyvin perinpohjaisesti ja ainakin omalta kohdaltani perusteluni ovat laajat. Perusteita koulujen puolesta on niin paljon, että tässäkään pitkässä selostuksessa en saa kerrottua kaikkea oleellista, mitä aiheeseen liittyy.

*

Yksikään perusteistani vastustaa lakkautuksia ei liity äänten kalasteluun. Olen aikanani tehnyt pyhän päätöksen, että siinä vaiheessa kun muutun poliitikoksi, jonka peruste ajaa jotain asiaa on äänien keruu, lopetan poliittisen urani siihen paikkaan. Sen päätöksen aion pitää. Teen päätökset vain ja ainoastaan sen perusteella, minkä katson olevan Vantaalle ja sen asukkaille pitkällä tähtäimellä parhaaksi.

*

*

Ystävällisin terveisin,

*

Riikka Åstrand

valtuutettu

opetuslautakunnan jäsen

Vihreän valtuustoryhmän pj.

+0,5% pelastaisi Vantaan kriittisimmiltä leikkauksilta

Vantaan kaupunginvaltuuston syksyn budjettineuvottelukausi alkaa käytännössä tänään, kun valtuustolle esitellään virkamiehistön laatima ehdotus ensi vuoden talousarvioksi. Vantaan talous on tiukilla, sen tietää tässä vaiheessa varmaan jokainen suomalainen joka on vähänkään seurannut mediaa viime vuosina. Kuitenkaan kaupungin tulojen lisääminen veroprosentin noston kautta ei ole noussut juurikaan keskusteluun.

Jos Vantaalla nostettaisiin veroprosenttia 0,5 prosenttiyksikköä, saisimme kaupungille 20 miljoonaa lisää tuloja vuodessa. Mitä sillä voitaisiin tehdä? Esimerkiksi perua koulujen lakkautussuunnitelmat, lisätä useita terveyskeskuslääkäreitä, perhetyöntekijöitä ja mielenterveyshoitajia, pitää omaishoidontukea järkevällä tasolla, perua lukioiden kurjistamissuunnitelmat. Vaikka toteuttaisimme nämä kaikki, voisimme silti kohdistaa puolet tuloista, eli 10 miljoonaa velanoton vähentämiseen.

Veron korotus tarkoittaisi 11 euron kuukausittaista lisälaskua keskituloiselle vantaalaiselle. Vähävaraisimmille ei lisämenoa koituisi. Suurin osa asukkaista maksaisi mielellään pikkaisen enemmän veroja, jos se takaisi paremmat peruspalvelut. Miksi kukaan muu Vantaan valtuustossa istuva puolue kuin Vihreät ei kuitenkaan kannatta yksimielisesti veron korotusta?

Tämän tästä esiin nousee tiettyjä perusteita, jotka eivät kuitenkaan oikein kestä tarkempaa tarkastelua:

1.väite: ”Veron korotus hukkuisi kaupungin pohjattomaan kaivoon”

Miksi niin kävisi? Menevätkö kaikki kuntaverot johonkin pohjattomaan kaivoon ja jos näin on, pitäisikö kuntaveron maksu kokonaan lopettaa? Jos kuitenkin on niin, että muillakin kuntaverotuotoilla kustannetaan peruspalveluita, eikö veron korotuksen kautta saatavilla miljoonilla yhtä hyvin voisi kattaa peruspalveluita? Eikö lisätuloilla voitaisi sovitusti kustantaa juuri niitä palveluita, jotka muuten jäisivät leikkurin alle?

2. väite: ”Vantaasta tulee kriisikunta, jos se nostaa veroprosenttia”

Tämä on yksinkertaisesti epätotta. Vantaan veroprosenttia on mahdollista nostaa vielä 0,87 prosenttiyksikköä ilman että kriisikuntakriteerit täyttyvät. Mikäli useat muut kunnat nostavat veroprosenttiaan ensi vuonna, kuten hyvin todennäköisesti tapahtuu, myös kriisikuntakriteerinä toimiva veroprosenttitaso nousee entisestään.

3. väite: ”Veronkorotus ei ole järkevää, koska se estää meitä muovaamasta palveluita kustannustehokkaammiksi”

Tällainen ajattelu voi olla hyväksi monessa kunnassa, jossa säästötalkoita vasta aloitellaan. Vantaalla karsimista ja virtaviivaistamista on kuitenkin tehty jo vuosien ajan ja muun muassa perusopetus toteutetaan oppilasta kohden halvemmalla kuin muissa isoissa kaupungeissa. Vantaan tilanteeseen syvällisesti perehtynyt kovapintainen konsultti tunnusti keväällä valtuustolle, että Vantaan palveluista on kaikki liha karsittu ja ollaan ns. luilla. Enää ei voida karsia palvelun laadun olennaisesti kärsimättä.

4. väite: ”Ihmiset eivät halua muuttaa Vantaalle, jos täällä on muita korkeampi veroprosentti”

Suurimmalle osalle kuntalaisista olennaisesti veroprosenttia tärkeämpää ovat hyvin toimivat peruspalvelut. Väittäisin, että iso osa ei edes tarkista kunnan veroprosentin tasoa muuttoa pohtiessaan. Vantaan maineelle on paljon vahingollisempaa jatkuvat leikkaamis- ja kurjistamisuutiset kuin muita hieman korkeampi veroprosentti. Sitä paitsi, suurimmassa osassa Uudenmaan kuntia on korkeampi veroprosentti kuin Vantaalla.

Vantaan nykytilanteessa valtuuston on järkevintä syksyn budjettineuvotteluissa toteuttaa lyhytnäköisten leikkausten sijaan pieni veronkorotus ja siten pitää kiinni palveluiden laadusta. Tämä tulee olemaan Vihreän ryhmän linja syksyn neuvotteluissa.

Mitä kuuluu koulujen lakkautus -keskusteluun?

Koulukeskustelu jatkuu kiivaana. On hienoa nähdä, kuinka paljon aktiivista kansalaistoimintaa Tuomelan ja Hevoshaan alueilla on syntynyt. Se mahdollistaa aidon keskustelun kouluverkon uudistuksista, eikä päätöksiä voida niin helposti viedä läpi ajattelematta myös toista näkökulmaa. Toivonkin, että asiasta päättävät tutustuvat kunnolla myös niihin näkökohtiin, joita koulujen lakkauttamista vastustavat ovat tuoneet viime viikkoina esiin.

Useiden sähköpostikeskustelujen ja tapaamisten perusteella tässä kootusti mielestäni tärkeimpiä vasta-argumentteja, jotka puhuvat koulujen lakkauttamista vastaan:

- Vantaa kasvaa huimaa vauhtia ja kasvua on vaikea ennustaa. On iso riski lakkauttaa suht hyväkuntoisia kouluja. Saattaa olla, että oppilasmäärien kasvun vuoksi pian on rakennettava uusia kouluja, mikä tulee paljon kalliimmaksi kuin vanhojen ylläpito.

- Molemmat koulut ovat tärkeitä yhteisöllisyyden kulmakiviä alueillaan. Yhteisöllisyyden kokemus on tärkeä hyvinvointia lisäävä tekijä ja kaupungille edullista syrjäytymisen ehkäisyä.

- Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet kaventuvat oleellisesti, kun alueilta poistuu kymmenien viikkotuntien edestä lähiliikuntatilaa koulujen salien poistuessa iltakäytöstä.

- Lakkautettavista kouluista siirtyvien koulutiet uusille kouluille eivät ole turvallisia ja katujen parannukset maksaisivat mahdollisesti enemmän kuin mikä on koulujen lakkauttamisesta koituva säästö.

- Tuomelan koulu on suojeltu ja tontilla on erityinen historiallinen arvo nimenomaan koulutonttina

- Hevoshaan koulun lakkauttaminen lisäisi segregaatiota Hakunilan alueella. Maahanmuuttajataustaisten lasten osuus kasvaisi Hakunilanrinteen koulussa merkittävästi, kuten luultavasti myös erityistä tukea tarvitsevien osuus. Ahtaissa tiloissa on vaikea tarjota erityisopetusta sitä tarvitseville ja oppilashuolto joutuisi kovaan paikkaan.

- Hevoshaan koulussa on onnistuttu luomaan toimiva yhteisö, jossa otetaan hyvin huomioon koulun monista erilaisista taustoista tulevat oppilaat. On iso sääli purkaa hyvää kouluyhteisöä varsinkin alueella, jossa sellaisen rakentaminen ei ole ihan helppoa.

- Hevoshaan koulussa ei tarvita kunnostusta vielä viiteen – kymmeneen vuoteen. Koulu ei esiinny lainkaan korjauslistoilla toisin kuin monet muut vantaalaiset koulut.
Tuomelassakin riittää laajennuksen sijaan välttämätön peruskorjaus.

- Hevoshaan alueella olisi mahdollista luoda yhtenäiskoulu esiluokasta ylioppilaaksi, jos Hevoshaka ja Sotunki yhdistettäisiin hallinnollisesti. Koulu voisi ottaa painopisteeksi liikunnan, koska alue on niin täydellisesti sijoittunut uimahallin ja liikuntakenttien viereen.

On hyvä myös huomata, että samalla kun päätetään koulujen lakkauttamisista, päätetään myös laajemmin kouluverkon tiivistämisestä ja tehostamisesta. Se tarkoittaa tilojen ahtautta kaikkialla Vantaalla. Olisi hyvä samalla keskustella mm. siitä, kuinka TURPO-toimenpideohjemaa on mahdollista toteuttaa aiempaa ahtaamissa tiloissa. Eli miten käyvät yksiin erityisoppilaiden siirrot lähikouluihin ja samaan aikaan tapahtuva lähikoulujen tilojen voimakas tiivistäminen.

Opetuslautakunta piti kokoustaan maanantai-iltana ja ohjelmassa piti olla lähetekeskustelu koulujen lakkauttamisiin liittyen. Jostain syystä kysymyksiä rajoitettiin tiukasti, eikä keskustelua päästetty syntymään. En lähde puimaan asiaa tässä sen enempää, mutta se tuntui kummalliselta ja väärältä, tilaisuus oli demokratian irvikuva suorastaan.

Tänään valtuustolle tarjoutuu tilaisuus kysyä asiasta ja oletan, että siellä keskustelu tulee olemaan vilkasta. Valtuustoa ei yleensä ole rajoitettu samalla tavoin kuin opetuslautakuntaa. Odotan mielenkiintoista keskustelua.

Miten löytää vaihtoehto koulujen lakkautuksille?

Koulujen lakkauttamiskeskustelu on mielenkiintoinen keissi monessakin mielessä. Aiemmassa kirjoituksessani pohdin päätösten taustalla olevia arvoja ja päättäjän näkökulmaa. Toinen kiinnostava puoli on se, kuinka tähän on tultu – tai laajemmin – kuinka yleensä päätöksenteko etenee ja miten voidaan lähteä ajamaan vaihtoehtoisia ehdotuksia.  Kouluillehan on asetettu viiden miljoonan säästövaade seuraaville kolmelle vuodelle. Miten tämä on edennyt ja etenee, ja mikä voisi olla vaihtoehto?

1) Säästöjen mittakaava päätetään yhtäällä…

Opetuslautakunta ei ole (eikä sen puoleen sivistysvirastokaan) vastuussa siitä, että perusopetuksen säästövaatimukseksi on asetettu 5 miljoonaa. Säästötavoitteet on asetettu valtuustotasolla. Tarkemmin sanottuna surullisen kuuluisassa Vantaan talous- ja velkaohjelmassa. Kertauksen vuoksi kerron, että Vihreät vastustivat viime vuonna valtuustossa päätetyn talous- ja velkaohjelman linjauksia opetus- ja sos-ter -sektoreilta tehtävistä lyhytnäköisistä leikkauksista ja ehdottivat veron korotusta, jotta pahimmat leikkaukset voitaisiin perua. Hävisimme taistelun, sillä kok+dem -akseli on niin vahva että pystyy kahdestaan ajamaan asiat läpi sivuilleen vilkuilematta. Tämä taistelu siitä, mistä voi ja kannattaa säästää, on koulujen lakkauttamisenkin taustalla. Todellinen taistelu käytiin siis jo viime vuonna. Sitä ei ehkä tavallinen kansalainen tule ajatelleeksi, kun asiat konkretisoituvat vasta sitten, kun säästölinjauksia aletaan oikeasti toteuttaa konkreettisella tasolla.

2. …säästöjen sisällöistä väännetään toisaalla

Vaikka olisi vastustanut leikkauksia ja äänestänyt niitä vastaan valtuustossa, joutuu opetuslautakunnan jäsenenä päättämään lopullisia kohteita, mistä leikataan. Valtuusto päättää rahasta ja sen vähentämisestä, lautakunnassa olijoiden tehtäväksi jää säästökohteiden etsiminen ja vastalauseryöppyjen vastaanotto. Helppoja säästövaihtoehtoja ei ole. Me lautakunnassa olevat tiedämme, että oppilasmäärät Vantaalla kasvavat jatkuvasti. Jotta opetuksen resurssit per oppilas säilyisivät ennallaan, olisi myös opetustoimen käytössä olevan rahan kasvettava. Sen sijaan siitä pyritään tekemään isoja säästöjä. Tämä yhtälö ei kerta kaikkiaan ole hyvä.

Mitä itse päättäisit jos sinulle annettaisiin vaihtoehdoksi A) kahden koulun lakkautus B) 100 opettajan ja 100 avustajan vähennys ? Ikävä kyllä vaihtoehtoa C) ei ole ilmaantunut. Viiden miljoonan säästövaade on niin suuri, että vaihtoehtoja ei ole montaa.

Koulujen lakkautuksia vastustavien ongelma on se, että vaikka heillä on erinomaisia perusteita vastustaa suunnitelmia, heidän vastassaan on vielä kaameampi vaihtoehto: koko Vantaan opetuksen laadun dramaattinen huonontuminen, luokkakokojen kasvu ja miljoonien valtionapujen menettäminen. (Valtionavut menetetään, jos opettajia vähennetään, mikä johtaa vielä suurempiin opettajien vähennyksiin.)

Todellinen ongelma on liian suuri leikkausvaatimus opetussektorille Vantaan talous- ja velkaohjelmassa.

3. Jos säästöpäätöksiä ei kokonaan peruta, joku aina kärsii

Vantaan sivistys- ja sos-ter -toimialojen palvelutaso ja hallinto on säästetty jo niin äärimmilleen, että mitään isoja ylimääräisiä kohteita ei sieltä enää ole löydettävissä. Siksi jos säästötavoitteet säilyvät nykyisessä suuruusluokassa, joku taho tulee joka tapauksessa kärsimään. Jos se ei ole Tuomelan tai Hevoshaan oppilaat, eikä opettajien tai avustajien määrä, se on sitten ehkä lastensuojelun palvelutaso, omaishoitajat tai joku muu äänetön ryhmä. Voi käydä niin, että äänekäs vastustus johtaa yhden säästöehdotuksen perumiseen ja toisen etsimiseen. Ja se toinen on ehkä kohdistuu sellaiseen ihmisryhmään, jolla ei ole voimia vastustaa.

Siksi edelleen vastaus kuuluu: leikkausten mittaluokka on liian suuri opetus- ja sos ter -toimialoille ja muutoksen tulisi näkyä laajemmalla tasolla, sitä ei tulisi sysiä yhdestä huonosta kohteesta toiseen. Kannustan koulujen lakkauttamisen vastustajia vaikuttamaan valtuustotasolla niihin päättäjiin, jotka kannattavat nykyisen tasoista leikkauslinjaa ja vastustavat sille esitettyjä vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja nimittäin on olemassa – sellainen on ainakin kuntaveron nostaminen 0,5 prosenttiyksilöllä, mikä lisäisi Vantaan tuloja noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Siitä miljoona per vuosi opetussektorille ja suurin osa perusopetuksen säästöistä voidaan perua.

Mitkä ovat hyviä perusteita säästää koulut lakkautukselta?

Opetuslautakunnan jäsenenä olen saanut melko paljon postia, jossa on vastutettu koulujen lakkauttamisia erilaisin perustein. Vaikka teema aiheuttaa paljon tunteita lähialueiden vanhempien keskuudessa, ovat viestit olleet hyvin asiallisia ja perusteltuja. Ymmärrän kaikki perusteet yksilön ja perheen näkökulmasta, mutta päättäjän näkökulma on erilainen, koska on huomioitava koko Vantaa kokonaisuutena ja on pyrittävä olemaan tasapuolinen. Tietysti myös omat arvoni vaikuttavat siihen, mitä asioita pidän tärkeinä.

Tässä listaus erilaisista perusteista, joita koulujen lakkauttamiskeskustelussa on tuotu esiin sekä arvioni niiden merkityksestä omasta (päättäjän) näkökulmastani. Lista ei ole täydellinen ja pureutuu nyt vain niihin perusteisiin, miksi lakkautuksia ollaan vantaalaisten asukkaiden puolelta vastustettu:

1. Koulun lakkauttaminen laskee tonttini arvoa.

Tämä peruste ei saa minua puolelleen. Jos kaupungin luottamushenkilöt pohtisivat jokaista päätöstä tehdessään, laskeeko jonkun tontin arvo, ei mitään päätöksiä voitaisi tehdä. Emme voisi pystyttää yhtäkään vammaisille suunnattua palveluasuntoa, purkaa vähälle käytölle jäänyttä julkista tilaa tai puuttua katuverkostoon.

2. Lapseni koulumatka pitenee

Päättäjän kannalta oleellista ei ole se, piteneekö koulumatka, vaan tuleeko siitä selkeästi keskimääräistä koulumatkaa pidempi. Mitä jos muiden vantaalaisten lasten koulumatka olisi keskimäärin 1,5km ja tämän lapsen olisi tähän asti ollut 400m, mutta lakkautuksen jälkeen 1,6km. On selvää, että se sapettaa lapsen vanhempaa, mutta koulua ei voi sen takia säilyttää, että nimenomaan tämä lapsi saisi lyhyemmän koulumatkan kuin muut vantaalaiset lapset. Jos taas koulumatkasta tulee selkeästi pidempi kuin yleensä vantaalaisten lasten koulumatka, on peruste otettava huomioon.

3. Lapseni uudesta koulusta tulee oppilassiirtojen jälkeen ahdas

Tähän pätee sama kuin edelliseen. Koska Vantaalla ollaan lähdetty linjalle, jossa säästetään seinistä, ei opetuksesta, se tarkoittaa tilojen käytön tehostamista. Tämä koskee koko Vantaata. Meidän alueellamme oleva isohko alakoulu on tiivein alakoulu Vantaalla (vähiten neliöitä per oppilas). Olen kuullut koulun henkilökunnalta, että se vaatii erilaisia järjestelyjä, mutta ei vaikuta juurikaan oppilaiden kouluviihtyvyyteen eikä hankaloita pahasti opettajien työtä. Tiedän, että tuo koulu on opettajien keskuudessa ihan suosittu, sieltä ei ole tunkua poispäin. Muut asiat vaikuttavat viihtyvyyteen enemmän kuin tilojen suuruus.

Niinpä koska tämä periaate koskee koko Vantaata, ei se varsinaisesti voi olla syy sille, että koulua ei voisi lakkauttaa – JOS tulevat oppilaiden siirrot eivät tee alueen kouluista sen ahtaampia kuin muut Vantaan koulut ovat.

4. Alueelle pitkään rakennettu yhteisöllisyys kuolee

Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka saavat minut puolustamaan kouluja ja niille jatkoa. Jos koulu on alueen yhteishengen kannalta merkittävässä roolissa ja koulun henkilökuntakin on saatu mukaan kylämäisen yhteisön rakentamiseen, on tällaisen yhteisön purkaminen murheellista. Yhteisö ja siihen kuuluminen on yksi tärkeimpiä asioita, jotka tuovat meille kaikille hyvinvointia eikä yhteisöjen rakentaminen tapahdu helposti nappia painamalla.

5. Kouluun kehittynyt erityisosaaminen menetetään

Kouluyhteisöjen toimivuus ja koulussa kehitetyt pedagogiset menetelmät tulisi olla nykyistä tärkeämmässä roolissa, kun mietitään sitä, miksi joku koulu tulisi säilyttää tai lakkauttaa. Jotkut koulut pystyvät toteuttamaan paremmin tehtäväänsä lasten kasvatuksessa ja oppimisessa kuin toiset.  Taas on kyse asiasta, johon ei ole tarkkaa reseptiä tai viisasten kiveä. Jos siinä kuitenkin on onnistuttu, ei hyvää kannata purkaa. Ikävä kyllä tällaisiin seikkoihin ei ole kehitetty mittareita ja siksi niitä ei oteta huomioon, kun lakkautuksia suunnitellaan.

6. Oppilasmäärän kasvu edellyttää pidemmän päälle paljon nykyistä enemmän koulutilaa

Keskustelussa koulujen lakkauttamisista on puhuttu paljon oppilasennusteista. Sekä Länsi-Vantaalle että Hakunilaan rakennetaan paljon uusia asuntoja ja monet lakkautuksia vastustavat ovat sitä mieltä, että oppilasennusteissa ei ole tätä huomioitu. Tämä on asia, johon on vaikea ottaa kantaa, kun ei ole ennusteiden tekemisen asiantuntija. On kuitenkin selvää, että samalla kun uusilta alueilta tulee lisää lapsia, toisilta alueilta lapset kasvavat ja muuttavat pois. Ei siis voi vain tuijottaa uusia alueita ja ajatella, että nykyiset oppilaat pysyvät ikuisesti koulussa ja uudet tulevat lisäksi siihen päälle.

Jos kuitenkin uutta rakennetaan niin paljon, että koulutiloja tullaan kymmenen vuoden päästä tarvitsemaan paljon nykyistä enemmän, on tämä peruste oikeasti relevantti. Ei ole järkeä lakkauttaa kouluja, joissa ei ole mitään perustavanlaatuisia ongelmia, jos tilaa tullaan tarvitsemaan taas melko pian lisää.

Kaikille mahdollisuus harrastaa

(Lyhennelmä valtuustopuheesta, jonka pidin 26.8. valtuustossa kohdassa ”lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma)

”Vantaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on paljon todella tärkeitä tavoitteita, joista yksi on: ”jokaiselle mahdollisuus harrastaa”.

Tämä on äärimmäisen tärkeä tavoite ja samalla tavoite, joka vaatii laajaa yhteistyötä ja konkreettisia toimenpiteitä jokaiselta toimialalta. Se vaatii toimintatapojen muutosta, se vaatii työntekijöiden sitoutumista, se vaatii myös rahaa.

Harrastukset on yksi suurimpia suomalaiset lapset keskenään eri arvoiseen asemaan asettavista elämänpiireistä. Joillakin lapsilla on liikaa harrastuksia, mikä stressaa sekä lapsia itseään että heidän perheitään. Ja sitten on niitä, joilla ei ole yhtäkään harrastusta, vaikka juuri he joilla harrastuksia ei ole, niitä yleensä eniten tarvitsisivat.

Harrastukset voivat tuoda tärkeitä positiivisia kokemuksia lapsille, joilla ei muuten mene niin hyvin. Harrastukset toimivat vastapainona huonoille koulukokemuksille niille lapsille, joiden lahjakkuudet eivät ole kouluaineissa ja jotka kokevat häpeää huonommuudestaan mahdollisesti koko peruskoulun ajan. Harrastukset voivat antaa voimia ja hyvää aikuisten tukea niille, joilla on vaikeat perheolot ja uusia ystäviä niille, jotka kokevat esimerkiksi koulukiusaamista.

Harrastukset voivat suojata lasta juuri niiltä riskitekijöiltä, jotka laittavat liikkeelle mahdollisen tulevan syrjäytymiskehityksen.

Harrastukset ovat kuitenkin kalliita, niihin on vaikea päästä ilman toimeliaan vanhemman hoitamia ilmoittautumismenettelyjä ja monille lähiöiden lapsille harrastukset ovat vaikeasti saavutettavissa ilman vanhempien hoitamaa kuljetusrumbaa.

Jotta harrastukset olisivat aidosti kaikkien saavutettavissa, tulisi monipuoliset harrastusmahdollisuudet tuoda fyysisesti lähelle. Varsinkin alueille joissa asuu paljon tukea tarvitsevia perheitä, harrastusten tulisi olla ilmaisia tai maksaa enintään pari euroa per kerta. Mukaan pääsemisen tulisi olla matalan kynnyksen periaatteella. Kaikki mukaan, jotka haluavat. Tällaisia harrastuksia ei ole nykyään olemassa juuri lainkaan.

Tai on ainakin yksi. Olen itse ollut mukana perustamassa sirkuskoulua Havukosken nuorisotalolle muutama vuosi sitten. Harrastus on ilmainen, sinne saa tulla kuka haluaa, paikka on helppo saavuttaa kaikille alueen lapsille. Ensimmäiselle kerralle saapui lähes 50 lasta. Se kertoo siitä tarpeesta joka alueella on edullisille, helposti saavutettaville harrastustoiminnoille.

Jotta harrastukset saadaan kaikkien ulottuville liikunta-, nuoriso-, ja kulttuuripalveluiden sekä aluetoiminnan tulisi tehdä yhteistyötä ja koordinoida asiat niin, että jokaisella alueella on ainakin muutama kaikille avoin, innostava ja pitkäjänteisesti tavoitteellinen harrastus. Tavoitteen on oltava selkeä niin opettajille, jotka voivat ohjata oppilaitaan lähiharrastukseen – kuin sosiaalityöntekijöille, jotka voivat mainostaa mahdollisuuksia asiakasperheilleen.

Kun kysyin keväällä opetuslautakunnassa, kuinka tämä jokaiselle mahdollisuus harrastaa –tavoite tullaan toteuttamaan käytännössä, sain kaksi esimerkkiä. Ne eivät aivan vakuuttaneet minua siitä, että tätä tavoitetta ollaan todella aktiivisesti edistämässä.

Toinen oli esimerkki siitä, kuinka lastensuojelun perhetyössä toteutetaan sirkusta perheille ja viedään näin sirkus myös vaikeammassa tilanteessa olevien perheiden lähelle. Olen ollut perustamassa myös tuota toimintaa ja tiedän, että se on erittäin tärkeää ja hyödyllistä. Mutta se ei ole harrastustoimintaa. Se on muutaman kerran mittainen rykäisy, jonka tavoitteena on käyttää sirkusta apuna vuorovaikutuksen parantamisessa perheen kesken.

Toinen esimerkki oli se, että koulut lainaavat oppilailleen mm. koripalloja ja hyppynaruja. Sekään ei ole harrastustoimintaa, se mahdollistaa lapselle yksinkertaiset temppukokeilut itsekseen.

Olenkin hieman huolestunut siitä, mitä kaikkea saatetaan lukea ”harrastustoiminnaksi”, kun yritetään perustella sitä, että se olisi kaikille Vantaalla mahdollista.

Kunnollinen, laadukas harrastustoiminta voi olla todella vaikuttavaa, sen avulla voidaan aidosti ja lapsilähtöisesti ehkäistä syrjäytymistä pienin kokonaiskustannuksin. Mutta silloin puhutaan pitkäjänteisestä ohjatusta harrastustoiminnasta, jota vetävät vastuulliset, osaavat aikuiset, jossa toteutuu vertaisyhteisössä tapahtuva oppiminen ja tavoitteellinen, innostava tekeminen.

Harrastusmahdollisuuden aito tarjoaminen kaikille ei ole välttämättä ihan helppoa, mutta uskon, että siihen laitetut panokset tulevat todella kannattamaan pitkällä tähtäimellä.

Haastankin koko Vantaan mukaan toteuttamaan tavoitetta:

Jokaiselle vantaalaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus harrastustoimintaan. Tehdään siitä aidosti totta myös käytännössä.”