maanantai 22. lokakuuta 2012

Yksinäisyys kaupungissa, ja mitä sille voisi tehdä

Vaalien myötä olen viettänyt paljon tavallista enemmän aikaa kadulla ihmisten kanssa jutellen. Olen nähnyt uuden puolen Vantaasta.

Olen tarjonnut kahvia, teetä ja pullaa Vantaan eri lähiöissä. Monet kävelevät kiireisinä ohi. Itsekin olisin yleensä yksi heistä. Kun vaalityön myötä pysyn useita tunteja paikallani ja tapaan niitä, joilla ei ole kiire mihinkään, olen nähnyt asioita uudella tavalla.

Kaupungissa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Joka paikassa johon olemme pysähtyneet kahvipannun kanssa, ilmestyy pian lähialueen asukas tai pari, jotka jäävät juttelemaan pitkäksi aikaa. Ensin aloitetaan vaaleista, mutta lopulta jutellaan arjen pienistä iloista ja suruista, elämästä. Nämä ihmiset eivät todellisuudessa ole tippaakaan kiinnostuneita vaaleista. He ovat kiinnostuneita toisen ihmisen seurasta ja mahdollisuudesta jakaa ajatuksia, koska heillä ei siihen tavallisesti ole mahdollisuutta.

Monissa lähiöissä paikallinen pubi on ainoa paikka, jossa voi istua alas ja tavata muita. Mutta jos ei halua viettää iltojaan tuopin ääressä, missä voi tavata muita ihmisiä?

Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että yksi isoimmista syistä eri ikäisten ihmisten syrjäytymiseen on yksinäisyys. Useimmista suomalaisista kaupungeista puuttuu tiloja, joissa olisi mahdollista tavata ihmisiä humaltumatta tai ostamatta ylihintaisia kahvilatuotteita.

Vantaalla on paljon työttömiä, jotka istuvat kotonaan ja toivovat, että he kelpaisivat vielä johonkin, pääsisivät tapaamaan muita ihmisiä ja tekemään jotain hyödyllistä. Miksemme ottaisi käyttöön lähiöissä olevia tyhjiä tiloja ja perustaisi kohtaamispaikkoja. Niissä voisi olla myynnissä kahvia ja pullaa omakustannehintaan, lehtiä luettavaksi, lautapelejä pelattavaksi. Kuka tahansa voisi poiketa sisään ja jutella muiden kanssa. Tilojen emänniksi ja isänniksi palkattaisiin paikallisia työttömiä. Ohjelmassa voisi olla neulepiirejä, korttipeli-iltoja, tai vaikka avoimen päiväkodin kaltaista pientä lastenhoitotoimintaa.

Uskon, että kylätalo olisi hyvä ja edullinen tapa ehkäistä yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja jopa päihdeongelmia.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu